Ensimmäinen tutkimus miimistä ja pantomiimistä Suomessa 1900-luvun alussa on valmis!

Kandintutkielmani on nyt valmis ja hyväksytty! Tutkimuksen tekeminen oli mielenkiintoista ja aika ajoin jopa hauskaa. Alun "löytyyköhän tarpeeksi aineistoa" muuttui kirjoitusprosessin aikana muotoon "täytyypä tiivistää". Tutkielman ohjeen minimissään viisi lähdettä olikin minulla lähestulkoon viisi sivua lähteitä... Suurin osa niistä on arkistolöytöjä vanhoista sanoma- ja aikakauslehdistä. Miimiä siis löytyi!

Ilmoitus Herra Schwartzin esityksestä Pohjan Poika -lehdessä 11.3.1908. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Sen pidemmittä puheitta, seuraavaksi tutkielmani "Miimikoiden Herra Schwartz ja Charles Morré esitykset Suomessa vuosina 1904–1919 - Arkistotutkimus miimistä ja pantomiimistä Suomessa 1900-luvun alussa" tiivistelmä sellaisena kuin se tutkielmassakin on:

Tutkielmani käsittelee kahden miimikon, Herra Schwartzin ja Charles Morrén, esityksiä Suomessa vuosina 1904–1919 sekä tarkastelee yleisemminkin miimin ja pantomiimin määritelmiä ja historiaa sekä Suomessa että kansainvälisesti 1900-luvun alussa. Ensisijaisena tutkimuskysymyksenäni on, millaisia Herra Schwartzin ja Charles Morrén esityksen olivat ja olivatko ne sanattomia, mihin miimi-johdannaiset esiintyjänimikkeet viittaavat. Toisena tasona on selvittää, mitä miimillä, miimikolla ja pantomiimillä on Suomessa tarkoitettu 1900-luvun alussa ja miten ne vertautuvat kansainväliseen kontekstiinsa. Lisäksi tutkielmani tarkastelee lyhyesti populaarikulttuurin historiaa, johon miimi ja Schwartzin ja Morrén esitykset myös kuuluvat.

Tutkielmani kuuluu teatterihistorian ja marginaalisten esittävien taiteiden alojen historiatutkimuksen alaan. Esityksistä jääneitä jälkiä, kuten arvioita tai kuvia tutkimalla on mahdollista päästä menneiden esitysten äärelle, mutta mikään määrä lähteitä ei voi palauttaa mennyttä tapahtumaa sellaisenaan. Marginaalisten alojen tutkimukselle tuovat lisähaasteita alkuperäislähteiden vähyys ja aiemman tutkimuksen puute, kuten tämänkin tutkielman kohdalla. Tutkielmani yhdistelee ja vertailee tietoa monesta eri lähteestä, mutta päätelmät ovat väistämättä vajaita ja täydentyvät, mikäli lisää tietoa löytyy. Tutkielmani tuo uutta tietoa miimistä ja pantomiimistä Suomessa.

Tutkimukseni alkuperäislähteinä on suomalaisista ja ruotsalaisista sanoma- ja aikakauslehdistä löytyneitä esitysilmoituksia ja -arvioita vuosilta 1904–1934. Muuna aineistona on käytetty miimi-, teatteri- ja populaarikulttuurin historian teoksia sekä teatterihistoriografian artikkeleita soveltuvin osin. Tutkiessani alkuperäislähteitä käytän metodina lähilukua, millä tarkoitetaan lähteiden yksityiskohtaista tarkastelua ja tulkintaa. Tarkastelen lähteiden sanavalintoja, kirjasinten kokoa ja tekstien asettelua, ja analysoin esitysten sisältöä ja merkityksiä niiden avulla.

Kysymykseen siitä, millaisia Schwartzin ja Morrén esitykset olivat, löytyi tyydyttävät vastaukset. Molemmat ovat tehneet kuuluisien henkilöiden imitaatioita. Näin ollen miimikko-titteliä on käytetty sen jäljittelijä-merkityksessä. Aineiston pohjalta päättelen esitysten perustuneen vahvasti kuuluisuuksien fyysiseen jäljittelyyn ja esiintyjien käyttäneen eleitä ja ilmeitä sekä erilaisia asuja ja peruukkeja hyväkseen. Sanattomuutta ei lähteissä mainita, mutta päättelen esitysten olleen ainakin pääosin sanattomia, jollei kokonaan. Miimiesityksistä ei ole Suomessa vielä 1900-luvun alussa puhuttu, mutta nykypäivästä käsin Schwartzin ja Morrén esityksiä voi kutsua miimiksi. Suomessa 1900-luvun alussa esitetyt pantomiimiesitykset taasen ovat olleet juonellisia, sanattomia, eleisiin ja liikkeisiin perustuvia näytelmiä. Tutkimuskysymysten ulkopuolisia tuloksia oli esimerkiksi lehdissä käytettyjen erilaisten esiintyjänimikkeiden monipuolisuus ja runsas määrä.

Cabaret Intimen, jossa Charles Morré esiintyi, ilmoitus Uusi Suomi -lehdessä 27.9.1919. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Tähän lisäyksenä, että Herra Schwartz ja Charles Morré olivat ainoat miimikoiksi kutsutut eiintyjät, jotka löysin 1800–1900-lukujen vaihteesta, joten he päätyivät luonnollisesti tutkimukseni pääkohteiksi. 1800-luvun löydöksiä oli lähinnä kiertävien sirkusten pantomiimiesitykset.

Tässä muutama lähdeteos.

Käsittääkseni kandintutkielmatkin ovat tätä nykyä julkisia, mutta en osaa sanoa, millä aikataululla tämä mahtaa yliopiston tietokantaan ilmestyä. Jos jotakuta kiinnostaa lukea koko tutkielma, niin voin lähettää sähköpostilla! Yritän myös kesän aikana jakaa tänne blogiin tiivistyksiä ja pohdintaa tuloksista.

Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa. Oli pakko pukeutua teeman mukaisesti ;)