Miimihistorian tutkiminen jatkuu

Pitkästä aikaa on taas blogin aika! Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi, mutta hidasta tämä nykyinen elämäkin on eikä ole ollut kauheasti päivitettävää.

Nyt on kuitenkin miimin tutkimisen puolella jälleen kuulumisia. Jatkan maisterintutkielmassani siitä, mihin kandintutkielmassani jäin. Kandintutkielmani käsitteli siis miimiesityksiä Suomessa 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä, joten luonnollisesti jatkoin tutkimista 1920-luvulta eteenpäin.

Etsin nimenomaan ammattimaista miimiä Suomesta ja ensimmäiset sellaiset löysin 1950-luvulta. Miimin hiljaisuus (heh) 1920–1950-luvuilla on nähdäkseni luonnollista heijastumaa Keski- ja Itä-Euroopasta, jossa miimi oli vähemmän näkyvillä noina vuosikymmeninä. Toisen maailmansodan jälkeen miimi alkoi taas näkyä ja kuulua (heh), kiitos etenkin Marcel Marceaun kansainvälisen ja pitkän uran, joka alkoi todenteolla toisen maailmansodan jälkeen.

Ensin ajattelin käsitellä tutkielmassani sekä 1950- ja 1960-lukuja, mutta 1960-luvulta löytyi liikaa miimiesityksiä! Siispä pitäydyn vain 1950-luvussa. En nyt vielä paljasta, keitä täällä silloin esiintyi, mutta nokkelimmat saattavat arvata. ;)

Vähän kirjallisuutta tutkielmaa varten.

Tutkielmassani pohdin myös, miten miimihistoriaa ylipäätään voi tutkia. Millaisia lähteitä on, mitä erityispiirteitä marginaalisen esittävien taiteiden alan tutkimisessa saattaa olla ja miten voin hyödyntää omaa miimikon ammattitaitoani tässä yhteydessä.