Kreikkalaista ja roomalaista historiaa
Tämän blogin tarkoituksena ei ole olla oppikirja, joten käsittelen miimin historiaa lyhyesti ja pääpiirteittäin. Jaan tekstit useampaan eri postaukseen, jotta yksittäisistä kirjoituksista ei tule kovin pitkiä.
Miimin syntymisen ajankohtaa on mahdotonta määritellä todisteiden puuttuessa. Ihmiset ovat aina käyttäneet kehonkieltä ja elekieltä kommunikointiin jo ennen puhetaidon kehittymistä, ja monissa rituaaleissa ja seremonioissa on kautta aikain esitetty elein ja liikkein erilaisia myyttisiä ja uskonnollisia kohtauksia. Miimistä varsinaisena esittävänä taiteena ensimmäiset kirjalliset todisteet ovat Kreikasta vuodelta 467 eaa. Aeschyluksen näytelmässä Seven Against Thebes Telestes-niminen tanssija esitti elein ja liikkein kuoron laulamat toiminnat.
Varhaisissa miimin muodoissa antiikin Kreikassa miimikot olivat monipuolisia esiintyjiä, jotka tanssivat, osasivat akrobatiaa, jonglöörasivat sekä puhuivat ja lauloivatkin. Historioitsijat ovat melko yhtenäisiä siitä, että Rooman valtakunnassa taasen syntyi pantomiimi, joka erosi kreikkalaisesta miimistä siinä, että nyt miimikot itse eivät puhuneet tai laulaneet. He esittivät lyhyitä, usein improvisoituja kohtauksia arkielämästä, usein yhden pantomiimikon esittäessä useita rooleja, kertojan tai kuoron kertoen tarinaa samalla tai etukäteen. Uskotaan myös, että roomalaisen pantomiimin esittäjät käyttivät naamioita.
Kreikan sana mimos tarkoittaa jäljittelijää, matkijaa tai esittäjää. Roomalainen pantomiimi tulee latinan sanasta pantomimus, jonka juuret ovat kreikan sanoissa panto, mikä tarkoittaa kaikki, ja mimos. Eli pantomiimi tarkoittaa kaikenjäljittelijä/-esittäjä, mikä viitannee siihen, että roomalaisessa pantomiimissä yksi esiintyjä esitti kaikki roolit, esitti siis kaiken.
Miimin ja pantomiimin harjoittamisesta keskiajalla on todisteita, monipuolisia miimikoita on esiintynyt niin hoveissa kuin hengellisissä kokoontumisissakin. Keskiajalta ei liene merkittäviä tapahtumia tässä mainittavaksi, joten hypätään suoraan 1500-luvun Italiaan ja commedia dell'arteen. Miimin historiasta kirjoitettaessa commedia dell'artea (myöhemmin commedia) ei kannata ohittaa, koska myöhemmin miimi on saanut siitä vaikutteita. Commediasta ja sen merkityksistä on oma postauksensa, jossa kerron myös omakohtaisia kokemuksia commedian harjoittelemisesta ja esittämisestä.
Lähteet:
David Alberts: A Critical Analysis of the Historical and Theoretical Issues of Modern Mime, 1989
Thomas Leabhart: Modern and Post-modern Mime, 1989
Anette Lust: The Origin and Development of the Art of Mime
Varhaisissa miimin muodoissa antiikin Kreikassa miimikot olivat monipuolisia esiintyjiä, jotka tanssivat, osasivat akrobatiaa, jonglöörasivat sekä puhuivat ja lauloivatkin. Historioitsijat ovat melko yhtenäisiä siitä, että Rooman valtakunnassa taasen syntyi pantomiimi, joka erosi kreikkalaisesta miimistä siinä, että nyt miimikot itse eivät puhuneet tai laulaneet. He esittivät lyhyitä, usein improvisoituja kohtauksia arkielämästä, usein yhden pantomiimikon esittäessä useita rooleja, kertojan tai kuoron kertoen tarinaa samalla tai etukäteen. Uskotaan myös, että roomalaisen pantomiimin esittäjät käyttivät naamioita.
Kreikan sana mimos tarkoittaa jäljittelijää, matkijaa tai esittäjää. Roomalainen pantomiimi tulee latinan sanasta pantomimus, jonka juuret ovat kreikan sanoissa panto, mikä tarkoittaa kaikki, ja mimos. Eli pantomiimi tarkoittaa kaikenjäljittelijä/-esittäjä, mikä viitannee siihen, että roomalaisessa pantomiimissä yksi esiintyjä esitti kaikki roolit, esitti siis kaiken.
Miimin ja pantomiimin harjoittamisesta keskiajalla on todisteita, monipuolisia miimikoita on esiintynyt niin hoveissa kuin hengellisissä kokoontumisissakin. Keskiajalta ei liene merkittäviä tapahtumia tässä mainittavaksi, joten hypätään suoraan 1500-luvun Italiaan ja commedia dell'arteen. Miimin historiasta kirjoitettaessa commedia dell'artea (myöhemmin commedia) ei kannata ohittaa, koska myöhemmin miimi on saanut siitä vaikutteita. Commediasta ja sen merkityksistä on oma postauksensa, jossa kerron myös omakohtaisia kokemuksia commedian harjoittelemisesta ja esittämisestä.
Lähteet:
David Alberts: A Critical Analysis of the Historical and Theoretical Issues of Modern Mime, 1989
Thomas Leabhart: Modern and Post-modern Mime, 1989
Anette Lust: The Origin and Development of the Art of Mime
Kommentit
Lähetä kommentti