Miimikirjallisuutta: Pantomiimin alkeita näyttämöliikuntaa varten

Aina silloin tällöin joku kysyy miimikirjoista ja mitkä ovat hyviä, jos haluaisi vaikka kerrata itsenäisesti tekniikkaa. Tietämäni tai käyttämäni kirjat ovat pääosin saksankielisiä tai niitä ei ole saatavilla Suomessa ainakaan kovin helposti. Siispä aloin tutkailla, minkälaisia miimikirjoja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun (Teak) kirjasto tarjoaa. Kirjastokortinhan Taideyliopiston kirjastoihin saa, vaikkei opiskelisikaan siellä. Teakin kirjastossa on pieni osasto miimikirjoille, joista ensimmäisenä oli tietysti pakko lukea suomalainen kirja, Martti Kainulaisen kirjoittama Pantomiimin alkeita näyttämöliikuntaa varten vuodelta 1965.

Teakin kirjaston miimikirjat.

Johdanto alkaa näin: ”Pantomiimi on oikeastaan asia josta ei puhuta vaan jota tehdään. Yritän nyt kuitenkin muutamalla sanalla kertoa, miten pantomiimin alkeita voi harjoittaa sellainen henkilö, joka ei aikaisemmin ole tietänyt siitä mitään.” En siis taida olla ihan opuksen kohderyhmää... Johdannossa Kainulaisella on hyviä pointteja mm. siitä, että näyttelijä ”käyttää tavallisessa teatterityössä aina hyväkseen pantomiimin keinoja samalla kun hän puhuu kirjoitettua tekstiä. Käyttääkö hän sitä tietoisesti vai tietämättään, onko se eriteltyä vai ei, on sitten jo toinen asia, mutta hyvä näyttelijä ilmaisee joka tapauksessa koko vartalollaan.”

Kainulainen pohjaa harjoitukset Henryk Tomaszewskin metodeihin, joissa esim. keskivartalon heijasteluilla on iso rooli esittäjän suhtautumisesta esineeseen tai tapahtumaan.

Kirja – tai oikeastaan vihkonen – on koottu harjoitustunneista. Tunnit koostuvat Kainulaisen termein hengitystä edistävistä harjoituksista, muokkausvoimistelusta ja tasapaino- ja plastillisesta liikunnasta. Kokeilin tehdä harjoituksia toisen lukukerran yhteydessä. Muokkausvoimisteluliikkeet, eli nykytermein lämmittelyliikkeet, ovat ihan pätevän oloisia koko vartaloa sekä erikseen käsiä ja jalkoja lämmittäviä harjoituksia. Samantyylisiä harjoituksia olemme tehneet kursseillanikin, kuten Harjoitus n:o 3:n kaltaista:

Tekniikan, kuten vaikkapa miimikävelyn, ohjeet ovat hyvin yleisluontoisia, mutta kyllä niistä varmasti idean saa. Teknisesti katsottuna niissä on paljonkin huomautettavaa. Yritin harjoituksia kokeillessani unohtaa osaamani tekniikat, jotta saisin hyvän kuvan harjoitusten toimivuudesta, mutta tietysti se vaikuttaa kokeiluun, että tekniikat ovat vahvasti lihasmuistissa. Ehkä joku ”joka ei aikaisemmin ole tietänyt siitä mitään” olisi parempi koekaniini näihin tehtäviin! Vapaaehtoisia?

Kirjan lopussa on vielä muutama ”yhden hengen pienoispantomiimi”, joita Kainulaisen mukaan voi alkaa harjoitella ”kun kaikki edellä selostetut harjoitustunnit on käyty läpi järjestelmällisesti useaan kertaan”. Hän selostaa ensin kohtauksen juonen ja sen jälkeen suoritustavan. Juonet ovat sinällään yksinkertaisia, mutta suoritustavan selostukset ovat niin pitkiä, että yksin niitä on haasteellista lukea ja tehdä samanaikaisesti.

Lukemisesta teki hauskan Kainulaisen käyttämä kieli, kuten Harjoitus n:o 5:n alku: ”No niin! - Otetaanpa jälleen leveä haara-asento, kun tässä nyt haara-asennoissa ollaan.” ja n:o 15:n lopetus ”Kiitos! Näkemiin seuraavalla tunnilla --” 

Voin kuvitella, että näistä harjoituksista on hyötyä puheteatterin tukena. Ihan puhdasta miimiesitystä en pelkästään kirjan ohjeiden mukaan ryhtyisi aloittelijana tekemään, kirja kun ei korjaa jos/kun tekee väärin eikä sen tarjoama tekniikka ole yksityiskohtaista.

Lisää Teakin kirjaston miimikirjoista kirjoittelen sitä mukaa kuin saan niitä luettua!